Etusivu          |           Yhteys
	Heinämäen Eemeli saavutukset Kuvien © Qem - Tämä on virtuaalihevonen   Perustiedot Kutsumanimi  Eemeli VH-numero VH-00000 Rotu & säkä Suomenhevonen & 152cm Koulutaso Vaativa B Syntymäaika 01.07.2007 (3-vuotias 30.03.2008)     Sukupuoli Ori Kasvattaja Heidi F., Heinämäki Väri Punarautias Omistaja  Aavan Suomenhevoset   Jälkeläiset & saavutusten tiedot Eemeli on tarjolla jalostukseen   Saavutus myönnetty 00.00.0000 kommentti   Luonnekuvaus Törmäsin Eemelin myynti-ilmoitukseen ekan kerran aivan sattumalta, ajattelin itsekseni että onpas kiva ori mutten jäänyt sen enempiä pohtimaan. Jokin jäi kuitenkin mieltä kaihertamaan orissa, ajatuksiin putkahti usein SE Eemeli johon silloin törmäsin, mutta uskoin orin olevan jo myyty. Kun päätös Aavan uudelleen pystyyn nostamisesta kehittyi lopulliseksi alkoi samalla toki hevosten hiljainen etsintä, ilmoituksia ei paljoa ollut ja jouduin tekemään hieman töitäkin löytääkseni itseäni miellyttäviä tapauksia. Jotain kautta löysin uudelleen Heinämäen myynti-ilmoituksen ja uskomatonta kyllä, mieleeni jumahtanut ori oli edelleen myynnissä joten eikun puhelin kouraan ja sopimaan aikaa jolloin oria menisin katsomaan. Kun odotettu päivä koitti jolloin pääsin Eemeliä katsomaan oli oloni samanlainen kuin silloin pikkutyttönä jolloin olimme vanhempieni kanssa menossa katsomaan ensimmäistä poniani. Löysin perille ja Heidi olikin pihalla minua jonkin orin kanssa vastassa, ja se ori olikin Eemeli. Eemeli oli hyvin virkku tapaus, saattoi seistä paikallaan silmät puoliummessa ja sinkaista siitä sitten johonkin suuntaan, meinasin jäädä usein orin alle kun se lähti suuntaan X. Heidi kertoili oristaan ja totesi sen omaavan hyvin paljon piirteitä luonteessaan joita sen vanhemmilla on. Kokeiltuani oria olin varma siitä että Eemeli saa olla "uuden" Aavan ensimmäinen hevonen. Eemeli on hyvin vekkuli poika, siltä voi odottaa mitä vain. Kuitenkin se on kiltti ja seurallinen, se rakastaa hoivasta ja touhuilusta ja on oikeasti hyvin helppo kaveri kaikissa mahdollisissa toimenpiteissä. Eemeli huomaa kuitenkin aina tilaisuutensa tulleen ja täten saakin itsestään muotoiltua helposti hankalan ja inhottavan kuvan. Tottakai orihormonit hyrräävät ja esiintymishalua on, välillä on todella haasteellista malttaa seistä paikoillaan ja kaikkea olematonta on kiva säikkyä, narun päässä toki pitää myös vähän pörhistellä ja kukkoilla, muuten voi saada ihan nössön maineen. Kun Eemelin kanssa toimii määrätietoisesti ja ymmärtää kyseessä olevan kuitenkin ori toimii kaikki hyvin mallikkaasti, oikeastihan se ei juurikaan mitään pelkää vaan sen sijaan omistaa uskomattoman rautaiset hermot. Eemelistä ei aina tiedä mitä sanoa sen ratsastettavuudesta, se on suorastaan laiska matonen joutuessaan töihin yksikseen mutta jos liikenteessä on muitakin herra innostuu asiasta kovastikkin ja saattaa jopa tuntua kuumalta. Eemeli ei luultavasti näe mitään tarvetta paiskia töitä jos ei ole yleisöä, se kiukuttelee ja jumittaa minkä jaksaa ja yleensä ratsastaja menettää viimeisetkin hermohiukkaset puolessa tunnissa ja Eemeli saa - jälleen erävoiton. Kun liikenteessä tosissaan on muita syttyy koko ori eloon, tosissaan se viihtyy työn parissa todella hyvin ja on yhteistyönhaluinen ja sitärataa. Ori ei kuitenkaan ole mikään automaatti, sen kanssa täytyy opetella ratsastamaan, jo suurien ja lennokkaiden liikkeidensä vuoksi herra aiheuttaa hankaluutta joillekkin selässä matkustajille. Eemeli ei ole hevonen jonka kanssa voi kuukausitolkulla tahkoa samaa, mitä monipuolisemmin sen kanssa ratsastaa sen kivempi pojan kanssa on vääntää. Esteillä se ei ole mikään armoton tykki mutta suorittaa helpot tehtävät innokkaasti korvat hörössä. Kilpailutilanteessa Eemeli toimii järkevästi niin kauan kun ei huomaa kenenkään stressaavan, toki se on välillä oma ihana sika itsensä ja keksii kaikkea idioottimaista mutta pääsääntöisesti se on ihan mukiinmenevä kaveri. Kun reissuun lähdetään jo kotona reippaalla ja normaalilla mielentilalla toimii se kisa- taikka valmennustilanteessa oikein passelisti. Eemeli ei ole, eikä varmasti tule koskaan olemaankaan kisapaikan hiljaisin otus vaan huutaa välillä minkä kerkeää, tosin mitä enemmän se huutaa ja örisee itsekseen sen vähemmän se pystyy keskittymään muuhun maailmaan, Eemelillä on tässä tapauksessa totiset putkiaivot, eihän mies voi keskittyä kaikkeen samaan aikaan. Ratsastettavuudeltaan poika on pitkälti oikeinkin mukava, se on tavallista herkempi ja kuuliaisempi ja koska ympärillä on muitakin paikallaan junnaaminen on harvinaista.     Sukutaulu   i. Taikakuun Elvis prt, 147cm ii. Taikakuun Elmeri KTK I iii. Taikakuun Eeli iie. K.T Lupiini ie. K.T Lilja iei. Magnolian Muskettisoturi Ch - KTK II iee. Kivi Lintu TM   e.Ruiskukan Taivastelija vprt, 153cm YLA2 ei. Kuujärven Hurmuri eii. Liinun Peikko eie. R.I. Peilin Heijastus ee. Taivaankannen Oonajuulia eei. Kuujärven Merirosvo VIR MVA Ch - KTK I - SHLA 1 -YLA 1 - KRJ I - ERJ II eee. Metsäkulman Aamuaurinko   Kilpailu- ja näyttelytulokset Kalenteriin merkitään vain sijoitukset KRJ 01.09.2010 Duren Va B 5/50 KRJ 01.09.2010 Riiviöt Va B 1/100 KRJ 10.09.2010 Viehättävä Va B 6/70 VHSK 09.05.2010 Koston Suomenhevoset He A 1/29 VHSK 09.05.2010 Koston Suomenhevoset Va B 4/21 VHSK 09.05.2010 Koston Suomenhevoset He A 4/29   Valmennukset 19.05.2010 Valmentaja: Wilberi Eemelin kanssa tiedossa oli yksityisvalmennus. Toisin sanoen jäätävää puurtamista, hermojen raastamista ja valmentajan äänen käheytymistä jatkuvasta huudosta ja painostuksesta johtuen. Ensimmäiset hetket koettiin jo kentän portista tullessa, johon ori jumitti aivan totaalisesti. Minuutin taistelun jälkeen se kuitenkin antautui, ja suvaitsi astella uraa pitkin askeleet laahaten ja unelias katse silmissä. Tämän emme kuitenkaan antaneet häiritä, vaan alkukävelyiden jälkeen siirryttiin suoraan toimintaan. Kuten arvata saattaa, Eemelin työmoraali oli jäänyt johonkin karsinan perukoille ja pikku kakara pisti päänsä esiin. Hevonen änkyröi kaikessa mahdollisessa. Milloin ei halunnut taivuttaa niskaansa, milloin taas laahaus oli ainoa mahdollinen askellustyyli. Puolen tunnin suostuttelun, komentelun, vääntämisen, raipan heiluttelun ja yleisen sorron jälkeen tilanne ei ollut paljoa parantunut. Vasta viimeisen vartin aikana Eemeli alkoi tehdä päällään muutakin kuin viskellä sitä edestakaisin. Se antoi hieman painoa ohjille, kulki kaula pitkällä muttei kuitenkaan enää pyöritellyt sitä kuin idiootti. Askel alkoi tahdistua enemmän, avut menivät perille muutoinkin kuin vasta viidennellä kerralla ja hevonen antoi pienen luovutusvoiton. Ja siihen oli hyvä lopettaa, ensi kerralla otamme toisenkin ratsukon kentälle mukaan. 30.07.2010 Valmentaja: Judith Eemeli oli varsin jännittävää katseltavaa, kun se välillä saattoi lähteä jotain kiitoravia toiseen päähän maneesia, ja heti kun olisi pitänyt liikkua reippaasti eteen, se saattoi jökähtää paikoilleen kuin seinään. Ohjeistin ratsastajaa pitämään koko ajan hyvän tuntuman, ja teettämään paljon töitä - kun ratsastajan avut olivat kunnossa, orikin alkoi liikkumaan jo paljon letkeämmin. Aloitite ensin raviväistöillä siksak-mallisesti keskihalkaisijalla, ja suoralle maneesin pitkillä sivuilla treenailitte avotaivutusta. Välillä hevosen keskittyminen haahuili muualla, mutta napakalla työskentelyllä ja aktiivisella ratsastuksella tuotettiin hyvää tulosta. Laukkatyöskentelyssä harjoittelitte hieman kokoamista ja pidentämistä. "Hieman napakampi tuntuma suuhun pidennyksessä, ohjia ei heitetä pois, vaikka annetaankin edestä tilaa!" Kokoamisissa hevonen tuntui olevan omiaan, ja näyttikin taitonsa miellyttävällä tavalla. Ratsastajankaan avuissa tai istunnassa ei ollut suuria moitteita, mutta on hyvä muistaa pitää hevosen suuhun tuntuma koko ajan tasaisena! Hyvää työskentelyä, näin loppujen lopuksi. 15.08. 2010 Valmentaja: Hapero Sade rummutti tasaisesti maneesin kattoa, ja valmennettava ratsukko, Eemeli ja Jessika saapuivat maneesin. Jessika ponnisti Eemelin selkään ja työskentely alkoi. Eemeli oli selvästi harmistunut, Jessikan kertoman mukaan yleisön puutteesta. Noh, eiköhän ori vielä yleisöt unohda! Alkuverkan jälkeen aloitettiin avo- ja sulkutaivutukset ravissa. Eemeli yritti kovasti pistää vastaan, mutta Jessikan tiukat otteet pistivät herran töihin, tahtoi se tai ei. Vihdoin, pitkän, pitkän ajan päästä olin tyytyväinen suoritukseen ja pääsimme eteenpäin. Eemeli oli jo kivasti kuuliainen ja toimi huomattavasti paremmin kun siirryimme treenaamaan temponvaihteluja. Kokoamiset ravissa sujuivat herralta komeasti, mutta sitten lisäyksissä tuttu jukuripää alkoi nostaa taas päätään. Yritti poika kerran käsistäkin ryöstäytyä, mutta Jessikan käsissä se ei todellakaan onnistu. Napakat ja päättäväiset avut kuitenkin olivat jälleen kaiken a ja o, ja orin oli taivuttava ratsastajan tahtoon. Laukassa teimme vain joitain voltteja ja pääty-ympyröitä, ei sen ihmeempää. Eemeli toimi kerrankin hyvin, laukka rullasi ja polle oli pirteä. Kun molempiin suuntiin oli laukat laukattu, kehotin siirtymään raviin ja tekemään hyvät loppuverkat, voltteja, pysähdyksiä, kiemurauraa ynnä muuta. Hienosti toimi ori aina silloin, kun ei enää viitsinyt kenkkuilla, hyvää työtä ratsastajalta, et antanut periksi Eemelille!